Talvi tuntuu ja näkyy luonnossa ja ihmisten pukeutumisessa.
Kesän lämmössä harvoin kaipaamme talven paukkupakkasia.
Syksyn kautta valmistaudumme talveen.
Suomen talvi on joka vuosi arvoitus.
Suomalaiselle talven tulo ei ole yllätys.
Siihen varustautuminen tuo kyllä yllättäviä asioita ja haasteita eteen.
Elämäntilanteen ja voimavarojen mukaan, voimme talvesta nauttia, tai olla nauttimatta.
Kuitenkin elämä kulkee talven kautta.
Niin arkipäivän hetket käyvät pirtin oven kautta.
Kylmä viima tunkee ovenraosta, kärsimättömänä huudellaan nopeasti ovea kiinni.
Roskapussia viedessä hytistään vähissä vaatteissa ja kiirehditään sisälle lämpöiseen.
Kulkupelejä lämmitellään ja rapsutellaan sormet kohmeisena ja mieli kärsimättömänä.
Talven vienot tuoksut peittyvät pakokaasun hajuun.
Ymmärrän syvemmin entisaikojen torppia, heidän työtään, talviaamuun lämpöä luodessaan.
Aamutoimet eivät joutuneet siunailemalla ja kiroamalla.
Villanuttujen ja tohveleiden käyttö, oli paremmin entisaikojen ihmisillä hallussaan.
Uskon että entisaikojen ihmiset, ovat kestäneet kekseliäisyydellään, myös äärimmäisiä luonnonoloja.
Uskon myös, että hermoja on silloinkin koeteltu, osa on tullut vahvemmaksi, jotkut heikommaksi.
Jotta talvi ei olisi vain yhtä selviämistä, mikä olisi tänään uusi ajatus, uusi suunnitelma arjen sujuvuuteen?
Mikä auttaisi, että talven kuurankukat tulisivat nähdyksi ja pakkasen taivuttelu siedettäväksi toteutuisi?
Voisiko siihen itse jotenkin vaikuttaa?
Voisiko talvesta tulla ystävä, jossa askeleet tuntuisi kevyemmältä ja koti lämpöiseltä?
Talveen aistit avoinna. Rennompana, uteliaana, viisaampana.
Talvi tulee aina. Mikä olisi talvisuunnitelmasi lopputalvelle ja tuleville talville?
